Suomalainen koripallo on tällä hetkellä kovassa nosteessa. Lapset ja nuoret ovat kasvattaneet lajin harrastajamääriä ja yleisön into Susijengin pelien ympärillä on ollut suurta. Hyvin sujunut EM-kisojen kotilohko Helsingissä sekä Lauri Markkasen läpimurto ovat toki olleet osaltaan suuressa roolissa korisbuumin synnyttämisessä.

Koripallon historia Suomessa ulottuu silti paljon pidemmällekin kuin vain Lauri Markkasen tai esimerkiksi Petteri Koposen aikoihin. Laji rantautui meille alkujaan tiettävästi 1920-luvun alussa ja lajin kilpailu- ja maajoukkuetoiminnasta vastaava Suomen Koripalloliitto perustettiin vuonna 1939.

Suomalaisen koripallon alkuvaiheet

Lajin esitteli maassamme ensimmäisenä laajemmassa mitassaan Helsingin NMKY:n silloinen nuorisosihteeri Vilho Nuoreva, joka oli ihastunut nopeatempoiseen ja koordinaatiota kaipaavaan lajiin Kööpenhaminassa. Myös lajin kotimaassa, Yhdysvalloissa, NMKY-yhdistykset olivat isossa roolissa sen leviämisen kannalta.

Myös Työväen urheiluliitto tutustui lajiin 1920-luvulla Neuvostoliiton vierailuillaan. Itänaapurissa oli myös ihastuttu lajiin, jota saattoi harrastaa liikuntasaleissa ankaran talvenkin vallitessa ulkopuolella. NMKY:n ohella myös jotkut TUL:n jäsenseurat harrastivat koripalloa pienimuotoisesti. Ensimmäiset vuotensa koripallo vietti Suomessa eräänlaisena eksoottisena uutuutena, jonka ympärille ei kehittynyt laajamittaista valtakunnallista kilpailutoimintaa, eivätkä varusteet ja kentät olleet lähelläkään kansainvälistä tasoa.

Merkittävän sysäyksen koripallon tunnettavuudelle Suomessa antoivat Berliinin vuoden 1936 olympialaiset. Kisat olivat valtava näytös, joten olympialaisten näkyvyys oli paljon suurempaa kuin koskaan aiemmin. Myös koripallo oli mukana ohjelmistossa ja monille suomalaisille uusi laji edusti jotain pesäpalloa kansainvälisempää tuulahdusta. Olympialaisten jälkeen maamme saikin ensimmäiset kansainvälisten sääntöjen mukaiset koripallokenttänsä.

Suomen Koripalloliiton synty

Muutosta lajin kehittämisen suuntaan alettiin kaivata niissä harrastajapiireissä, joissa koripalloon oltiin alettu suhtautumaan tasaveroisena harrastusmuotona ajan muiden suosittujen palloilulajien, kuten pesäpallon, jalkapallon ja jääpallon, rinnalla. Suomen Koripalloliitto perustettiin osaltaan vastaamaan kasvavan lajin organisoinnin tarpeisiin helmikuussa 1939.

Osittain Koripalloliiton perustamisessa kyse oli myös valtataistelusta – Pesäpalloliitto hieman paradoksaalisesti oli nimittäin ottanut koripallon omaan hoitoonsa muutamia kuukausia aiemmin. Tilanne ei sinällään ollut niin omituinen ajalle, sillä vastasihan jalkapallosta ja futsalista nykyisin tunnettu Suomen Palloliitto aikanaan myös jääkiekko- ja jääpallotoiminnasta.

Organisoidun toiminnan suhteen lajin alkuhistoria Suomessa olikin konfliktien aikaa, sillä niin Pesäpalloliitto kuin Koripalloliitto pyörittivät kumpikin omia kilpailusarjojaan. Ensimmäisiin kansainvälisiin arvokisoihin – Liettuan vuoden 1939 EM-kisoihin – Suomen koripallomaajoukkue olikin Pesäpalloliiton kokoama ja lähettämä joukkue. Kisoissa mukana olleen kahdeksan maan joukossa Suomi oli täydellinen heittopussi ja hävisi muun muassa etelänaapuri Virolle 91-1. Penkin alle menneet kisat kuitenkin ratkaisivat liittokonfliktin, sillä Pesäpalloliitto ilmeisesti hieman häntä koipien välissä jätti uuden lajin Koripalloliiton kontolle Liettuan kisojen jälkeen.

Sota-aika ja sitä seurannut aika oli, kuten tunnettua, taloudellisesti vaikeaa aikaa. Harrastusvälineitä ei juuri ollut, ja lajin luonnollisin harrastajaporukka oli rintamalla sekä sodan jälkeen jälleenrakennustöissä. Sota kuitenkin myötävaikutti lajin leviämiseen, sillä sotatoimissa lajin harrastajat tapasivat toisiaan ja koripallo löysi jopa uusia kiinnostuneita. Sodan jälkeen pelatuissa vuoden 1946 EM-kisoissa Suomi ei ollut mukana, sillä matkaamiseen Sveitsissä pelattuihin kisoihin ei sodan runtelemassa maassa ollut varaa.

Kotimainen sarjatoiminta

Koripallon SM-sarja näki päivänvalon jo ennen sotaa, vieläpä kahden eri liiton toteuttamana, kuten todettua. SM-sarja on kaudesta 2005-2006 lähtien kulkenut Korisliigan nimellä, jonka käytännön toiminnan pyörittämisestä Koripalloliitto yhä edelleen vastaa. Mestaruus on jäänyt ratkaisematta vain kiivaimpina sotavuosina eli 1942 ja 1943.

Historiansa alkuaikoina Koripalloliitto muodosti uuden lajien esittelyn lisäksi myös toisen raikkaan tuulahduksen kotimaisen urheilun kentällä – yhtenä harvoista lajiliitoista se kykeni saamaan rajun vastakkainasettelun keskellä olleet Työväen Urheiluliiton ja toisaalta porvarillisen Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton, vaikkei liitto täysin vailla karikkoja ollutkaan.

Lajin ensimmäisten vuosikymmenien mestaruudet menivät pääkaupunkiin. Mestaruusjoukkueisiin kuuluivat jatkosodan jälkeen Helsingin Kiri-Veikot, Helsingin NMKY sekä niin ikään helsinkiläinen Pantterit, joka oli Kiri-Veikkojen jatkaja. Ensimmäinen pääkaupungin ulkopuolinen mestari oli vuonna 1958 Tampereen Pyrinnön hopealle jättänyt Kotkan Työväen Palloilijat – molemmat edelleen mukana Korisliigassa.

Sittemmin SM-sarjan ja Korisliigan menestyneimpien seurojen joukkoon ovat liittyneet sellaiset moninkertaiset mestarit kuin Torpan Pojat, Espoon Honka, Turun NMKY sekä Kouvolan Kouvot, muutaman esimerkin mainitaksemme. Viime vuosien kestomenestyjä on ollut Joensuun Kataja, joka saavutti ensimmäisen mestaruutensa kuitenkin vasta 2015, mutta toinen mestaruus seurasi melkein heti perään, vuonna 2017.

SM-sarjan kaikkien aikojen pistemiesten viiden kärkeä katsoessa käy hyvin ilmi, että pelaajaliikenne Yhdysvaltojen suunnalta Suomen pääsarjaan on ollut isoa: Gerald Lee Sr., Kari-Pekka Klinga, Larry Pounds, Jonathan Moore ja Anssi Rauramo. Pelattujen otteluiden kymmenen kärjessä on kuitenkin vain yksi ulkomaalaistaustainen pelaaja, juuri bostonilaissyntyinen Gerald Lee Sr – josta hänestäkin on sittemmin tullut Suomen kansalainen.

Tulevaisuus on valoisa?

Aina välillä Koripalloliittoa kohtaan kohdistuu kritiikkiä Korisliigan huonosta hoitamisesta – kriitikkojen mukaan kaikki panostus laitetaan maajoukkueeseen, pääsarjalle jää lähinnä hiluja. Toisaalta pääsarjan markkinoinnissa ei käytetä kriitikkojen mukaan myöskään Susijengin lajille tuomaa näkyvyyttä hyväksi. Kaksi asiaa on kuitenkin totta: suomalaiset oppivat koripallosta jatkuvasti lisää ja harrastajamäärät ovat kasvussa. Nyt kaivataan vielä sitä ensimmäistä kotimaista NBA-tähteä, jollainen saattaa hyvinkin olla syntymässä.